Arvio: Mainio The Longest Daycare olisi kaivannut lisää pituutta
Kävin vilkaisemassa The Longest Daycaren, kautta aikain ensimmäisen Simpsonit-lyhytelokuvan, Ice Age -leffan lehdistönäytöksessä. Mielenkiintoni kohdistui ennakkoon tietysti siihen, miltä tutut, keltahipiäiset hahmot näyttävät kolmiulotteisina. Lisäksi filmin mykkyys pisti pohtimaan, mitä tuleman pitää.
3D:tä ei The Longest Daycaressa ollut turhaan alleviivattu, vaan se istui pätkään varsin luonnollisesti. Hurjia efektejä se ei tarjonnut. Kolmiulotteisuuden lisäksi elokuvamaisuutta lisäsivät hieman kokeellisemmat kameraperspektiivit, jotka tavanomaisessa Simpsonit-jaksossa olisi luultavasti korvattu jollain perinteisemmällä.
Puheettomuus toi tekeleeseen oman viehätyksensä. Yleensähän Simpsoneissa juoni perustuu hyvin vahvasti sanalliseen viestintään ja vain harva kohtaus pyörii kovin kauaa esimerkiksi pelkän Maggien varassa. Nyt edes Marge ei avannut suutaan, vaan hänet oli tarkoituksella jätetty hyvin etäiseksi hahmoksi, lähes mysteeriksi. Pelkäsin koko ajan, että tekijöiden tyylitaju pettäisi ja joku hahmoista - pahimmillaan Maggie - pilaisi koko idean ja möläyttäisi ilmoille suullisen vitsin. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Onnistuneen visuaalisuuden lisäksi pätkään loi tunnelmaa tähtisäveltäjän Hans Zimmerin loistava musiikki.
Filmi sijoittuu päiväkotiin, jossa Maggie kohtaa arkkivihollisensa, ilkeän yksikulmakarvaisen vauvan. Pienestä alkava tarina saa yhä huimempia käänteitä ja päättyy suuriin tunteisiin.
Kaiken kaikkiaan The Longest Daycare oli varsin piristävä poikkeus Simpsonien ponnettomaan nykykoheltamiseen verrattuna. Muutamassa minuutissa oli enemmän oivaltavuutta, hauskuutta ja tunteikkuutta kuin kokonaisissa uusissa jaksoissa. Ero oli suorastaan hämmentävä ja sai kaipaamaan aikoja, jolloin Simpsonit oli muutakin kuin rykelmä väkinäisiä vitsejä, loppuun kulutettuja hahmoja sekä itseään toistavia juonikuvioita. Oli tämä tosin varsin erilainen elämys myös vanhoihin Simpsoneihin verrattuna.
Ainoa harmituksen aihe minulle oli filmin pituus. Lyhtelokuva on tietysti lyhytelokuva, mutta minusta tunnelmaa on lähes mahdoton rakentaa huippuunsa näin lyhyessä ajassa. Muutama lisäminuutti olisi voinut sytyttää ensimmäisen kolmiulotteisen Simpsonit-kokemuksen vielä kirkkaampaan loistoon.
Toivottavasti The Longest Daycare löytää Simpsonien ystävät huolimatta siitä, että neljästä minuutista on maksettava täyden leffalipun hinta. Luulen, että elokuvasta julkaistaan vielä aikanaan kaksiulotteinen versio esimerkiksi jonkin DVD:n ekstramateriaalina, mutta mitään takeita tästä ei toistaiseksi ole.
Katso myös
Teksti: Mikko, kuva: FS-Film Oy. Julkaistu Simpsonit.orgissa 25.6.2012.
