Vain kahden rivin tähden

Televisio-ohjelman tekstitykset ovat parhaimmillaan silloin, kun niitä ei huomaa seuraavansa. Simpsonien kohdalla ruututeksteihin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota, sillä Sari Luhtanen tekee loistavaa jälkeä suomennoksissaan.

Lienee oikeutettua kutsua televisiosuomentajan uraa mittavaksi, jos tämä voi kertoa olleensa alalla aikana, jolloin tekstitykset piti ajoittaa yksi kerrallaan ruutuun napin painalluksella. Sarin ura ulottuu lähes kolmenkymmenen vuoden taakse, ja hän on suomentanut kahta ensimmmäisen esityskauden jaksoa lukuun ottamatta jokaisen Simpsonien jakson, siis yli neljäsataa kappaletta. Simpsonien lisäksi hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa Kova laki-, Frasier- ja Kukkulan kuningas -sarjoissa. Ja tiedättehän sen hömppää naisenergiaa pursuavan Maisa ja Kaarina -sarjakuvan - Sari on sen käsikirjoittaja.

Kokemus siis puhuu, ja Sari heittääkin, ettei tv-suomentajaa kannata valita Trivial Pursuit -vastustajakseen. Alalla ei ihan peruskoulusivistyksellä ja -kielitaidolla pärjää, vaikka keskivertotöllöttäjä tuskin edes tulee ajatelleeksi, mitä kaikkea laadukkaan tekstityksen tuottaminen vaatii. Tämä pätee erittäin hyvin Simpsoneihin.

"Kaikki ne ajan ilmiöt ja amerikkalaisuudet ja se, kun kaikki huutavat koko ajan päällekkäin. Joskus pitää riimitellä hirveästi ja joskus keksiä sanaleikkejä", Sari puntaroi keltaisen show'n tarjoamia haasteita.

Kielimuurin yli

Elina Korhonen on tutkinut Sarin Simpsonit-suomennoksia tarkasti. Yhtä kurssisuoritusta vaille englantilaisen filologian maisteri teki Helsingin yliopistolla päättötyönsä aiheesta Translation Strategies For Wordplay In The Simpsons eli Simpsonien sanaleikkien käännösstrategioista.

"On se kyllä haastava. Luhtanen on tehnyt sitä niin pitkään, että hänelle on tullut semmoinen hyvä rutiini siihen, jos sellainen nyt voi tulla", itsekin teini-ikäisestä saakka sarjaa seurannut Elina analysoi. "Hän onnistuu tosi hyvin välittämään sen hengen ja Simpsonien huumorin. Tyyli pysyy samanlaisena kuin alkuperäiskielessä."

Tyylin - ja erityisesti kielellä kikkailun - säilyttäminen on nimenomaan avainasemassa Simpsoneita käännettäessä. Sarja ei olisi oma itsensä ilman lukuisia sanaleikkejään, mutta kaikkea ei yksinkertaisesti voi suomentaa. Jo rajallinen merkkimäärä ja aika asettavat suuria rajoituksia sille, mitä ruutuun asti pääsee, sillä kaiken informaation seasta pitää pystyä valikoimaan katsojan kannalta oleellisin.

"Katsojalle pitää syntyä illuusio, että hän ymmärtää puhetta eikä huomaa lukevansa", Luhtanen tietää. "Välillä pitää tehdä hirveän 'tyhmiäkin' päätöksiä", hän toteaa käännöstyön kompromisseista.

Ja jos juonen kannalta tärkeimmän jälkeen jää vielä verbaalivitsailullekin tilaa, pomppaa usein eteen uusi haaste: Miten ylittää kahden kielen välinen kuilu ilman, että fiksu sanaleikki menee kohdeyleisöltä ohi? Vai onko tämä aina edes mahdollista?

Elina esittää gradussaan, että Simpsonien kohdalla vain harvan sanaleikin voi suomentaa juuri samanlaiseksi kuin alkuperäiskielinen vitsi. Tällöin sen voi korvata tilanteesta ja riippuen joko toisenlaisella, mahdollisimman sopivalla sanaleikillä tai kokonaan erityyppisellä huumorilla. Etevä suomentaja onnistuukin säilyttämään saman tyylin ja huumorin, vaikka käyttäisi hieman eri keinoja kuin lähdekielessä.

Tekstittäjän tasapainoilua

Vitsit siis muuttavat Simpsoneissa usein muotoa kahden kielen välillä, minkä lisäksi sanaleikeistä noin viidesosa katoaa Elinan mukaan kokonaan. Ajaudutaan väistämättä tilanteisiin, joissa englantia ymmärtävä ihminen saa eteensä enemmän pohdittavaa kuin kielitaidoton suomalainen, joka seuraa pelkkää tiivistelmää tekstimuodossa. Sekä Sari että Elina uskovat, että Simpsonien fanikanta on maassamme astetta nuorempi kuin Yhdysvalloissa, mihin voi hyvinkin olla osasyynä tekstitysten "pehmeämpi" linja.

"Tekstit ohjaavat suomalaisten katsomiskokemusta niin paljon, että kun alkuperäisiä juttuja poistuu, se syö vähän terää", Elina toteaa. Hän huomauttaa lisäksi, että nimenomaan "lapsiystävällisyys" korostuu, koska kaikkia rivouksia ei sovi suomentaa sanasta sanaan. Ruudulla näkyvä teksti välittää hänen mukaansa voimakkaammin viestiä kuin ohi viuhuva puhe, joten pieni kielenkäytön hillintä on usein paikallaan. Sari myöntääkin hieman sensuroineensa Simpsoneissa alati lisääntyneitä tuhmuuksia ja ottavansa muutenkin nuoremman yleisön huomioon.

Elina nostaa esimerkiksi jakson Vedenpaisumus stadionilla (Homer And Ned's Hail Mary Pass) kohtauksen, jossa televisiomainoksessa esitellään jonkinlaista vanhusseksin apuvälinettä nimeltä Jammitin. Sari ei ole suomentanut tuotteen nimeä, sillä suora käännös, vaikkapa Tungesesisään, hyppäisi kaikessa räikeydessään heti silmille. Samalla kuitenkin englantia ymmärtämätön menettää pienen palan huumoria. Suomentajan on siis tasapainoiltava lukuisan eri valinnan välillä.

Itseään ei saa piiloon

Televisiosuomentajan tehtävänä ei tietenkään ole tuoda itseään esille, mutta väistämättäkin jokaiseen tekstitykseen tarttuu jotain myös sen tekijästä. Sari kertoo jopa tunnistavansa kollegoidensa työn pelkästään ruututekstien rytmin ja tiettyjen ilmaisujen perusteella.

Simpsonien kannalta on hyvä, että sarjan on suomentanut yksi ja sama henkilö, koska näin myös tyyli on pysynyt koko ajan samana. Elina arvelee jopa, että Simpsoneita aktiivisesti televisiosta seurannut henkilö huomaisi eron, jos suomentaja kesken kaiken vaihtuisi.

"Kyllä siinä saattaisi huomata vivahde-eron. Luhtanen on ollut niin pitkään kääntäjänä, että tyyli on jo muotoutunut."

Elina kehuu myös The Simpsons Movien suomentaneen Taina Komun työtä. Toki myös Sari kävi leffan katsomassa, ja siinä sivussa tuli suoritettua vähän vertailua.

"Tietysti näin, että ei se selkeästi minun tekstiäni ole", hän naurahtaa. "Jokaisella on oma käsialansa. On Simpsoneitakin varten pitänyt kehitellä kaikenlaisia omia ilmaisuja."

Lukuisien yhdysvaltalaissarjojen suomentajana Sari pyrkii imemään vaikutteita sikäläisestä elämänmenosta. Hän piipahtaa silloin tällöin Jenkeissä haistelemassa maan ilmapiiriä. Varsinkin Simpsonien kääntäjältä vaaditaan laajaa amerikkalaisen kulttuurin tuntemusta, viliseehän sarja sinne tänne piilotettuja viittauksia esimerkiksi maan julkkiksiin ja tuotteisiin.

"Saan siitä hirveästi irti. Käyn vaikka supermarketissa ja näen, minkälaisia nimiä siellä on. Kun on koko ajan jalka toisessa kulttuurissa, sieltä osaa imaista aika nopeasti kaikki käyttökelpoiset asiat itselleen."

"Nykyään Simpsoneissa on hirveästi ulkoapäin tulevia tsoukkeja. Ennen sisältö tuli paljon enemmän niistä henkilöistä."

Sari ei myönnä, että hermoilisi missaavansa oleellisia sanaleikkejä tai ymmärtävänsä niitä väärin, vaikka uhkana on, että Sarjishemmo-tyyliset katsojat saattavat silloin tällöin tuntea suurtakin pätemisen tarvetta ja antaa tiukkaa palautetta.

"Paljon jää huomaamatta. Toisaalta siinä kehittyy kanssa semmoinen aisti, että aina, kun joku tuntuu vähän oudolta, tulee miettineeksi, että tässä täytyy olla jotain."

"Jos minua joku asia pelottaisi, enhän minä sitä tekisi. Se on vain työtä, jos tulee virhe tai jää jotain huomaamatta."

Ja tokihan suomennoksesta voi pienten mokien lisäksi pistää silmään myös erityisen osuvia käännöksiä. Esimerkkinä tästä toimii Simpsonien jakso Koira joka petti (Old Yeller-Belly), jossa Luhtanen keksi pienen vitsin, vaikkei sellaista edes ollut lähdemateriaalissa: "That shark is wasted" kääntyi muotoon "Tuo hai on kännikala".

Käytännön työ

Sari saa kokonaisen tuotantokauden sähköisessä muodossa noin kuukausi ennen ensimmäisen jakson esittämistä MTV3:lla. Yksittäisen jakson tekstityksen pitää olla valmiina kaksi viikkoa ennen kuin jakso näytetään televisiossa.

"Kun saan materiaalin, katson sen aika monta kertaa läpi, että siitä muodostuisi semmoinen kokonaiskuva. Sen jälkeen annan sen muhia jonkun aikaa. Olen aika hyvä alitajuntatyöskentelijä, ratkon juttuja vähitellen. Sitten teen suoraan suomennoksen, en raakaversiota. Yhden jakson suomentamisessa menee päivä. Istun perseelleni, pistän oven kiinni ja keskityn siihen, mitä olen tekemässä."

Nykyään jaksot tulevat käsikirjoituksineen sähköisessä muodossa. Valmiit tekstitykset asetellaan ja ajastetaan jaksoihin tietokoneen tekstitysohjelman avulla. Tässä kohtaa pitää ottaa huomioon tekstin määrä, sen sopusuhtainen rivitys sekä se, kuinka kauan yksittäinen teksti ruudulla näkyy. Yleensä kaksi riviä vaatii noin neljä sekuntia, mutta lisääkin voi laittaa, jos asia ei ole nopeasti ymmärrettävä - vaikkapa juuri ovela sanaleikki. Kaiken tämän lisäksi Sari kertoo vielä sommittelevansa käännetyn puheen niin, että jos esimerkiksi puhutun lauseen lopussa on vitsi, se on viimeisenä myös ruututekstissä.

Tavallisesta Simpsonit-jaksoa kohden kertyy noin kaksisataa käännettyä repliikkiä. Kun 22-minuuttisesta jaksosta laskee pois alku- ja lopputekstit, joiden aikana harvemmin puhutaan, tarkoittaa tämä noin kymmentä repliikkiä minuutissa. Vaikka kaksisataa repliikkiä joka jaksossa saattaa tuntua hurjalta, se ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon verrattuna esimerkiksi yhtä kauan kestävään Frasieriin, jossa hölistään kevyesti yli kolmensadan repliikin veroisesti. Simpsoneissa haastetta aiheuttaa kuitenkin valtava puhenopeus, minkä lisäksi kaiken pölinän keskellä saattaa vielä itse kuvassakin olla suomentamista vaativa teksti.

"Alussa se oli hitaampi", Sari muistaa. "Simpsonit on ihan leikkauksellisestikin muuttunut nopeammaksi, aika jähmeähän ne ensimmäiset jaksot olivat, etenkin The Tracey Ullman Show'ssa. Nopeus on varmaan tuplaantunut sen jälkeen."

Työtä sentään helpottaa suomalaisten hyvä lukutaito. Monessa muussa maassa katsojat eivät kuulemma pysyisi mukana samanlaisessa tekstitykityksessä. Mitenköhän olisi kansamme lukutaidon laita, jos ruudulla vilkkuvien tekstien pikaluvun sijaan turruttaisimme mielemme dubatuilla telkkariohjelmilla?

Hassusta meinasi tulla Kärtsy

Sari tuntee Simpsonien hahmot kenties paremmin kuin kukaan muu maassamme. Jokaisen henkilön persoonallisen puheen kääntäminen on vaatinut laajaa perehtymistä ja pohdintaa, ja erilaisten ratkaisujen myötä Sarista on tavallaan tullut sarjan suomalainen ääni.

"Haen semmoista pientä nyanssia siihen. Hahmot ovat eri ikäisiä, eri sosiaaliluokista ja puhuvat eri tavoilla. Esimerkiksi Bartiin olen käyttänyt 70-luvun taustaani. Bart yrittää olla vähän kovempi hemmo, mutta hänen ilmaisunsa eivät ole ihan sillä tasolla. Niissä on vähän sitä slangia, jota käytettiin 70-luvulla. Yritettiin olla vähän koleempia kuin mitä oltiin."

Yleisen harhaluulon mukaan televisio-ohjelman suomentaja kääntää aina myös jakson nimen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi Simpsonien jaksoille nimet keksii Sarin sijaan MTV3:n toimitus, vaikka alussa pohdittiinkin, suomennettaisiinko nimiä ollenkaan. Hahmojen nimet sitä vastoin ovat puhtaasti Sarin käsialaa: Comic Book Guy on Sarjishemmo, Fat Tony on Läski-Tony, Bleeding Gums Murphy on Veri-ien Murphy ja niin edelleen. Yksi nimivalinta on jäänyt vähän harmitamaankin.

"Kun Hassu-klovni - loistava hahmo kertakaikkisesti - tuli ensimmäisen kerran, ajattelin, että tämä taatusti johtaa kaikkeen oheiskrääsään. Se piti huomioida siinä vaiheessa. Piti ottaa helppo nimi, jonka voi vääntää vaikka Hassulandiaksi ja Hassuviisuksi, mutta kun se klovni oli niin Kärtsy Hatakan näköinen! Mietin sitä hirveän pitkään. Joka kerta, kun laitan Hassun, mietin, että miksen laittanut sitä Kärtsyä! Se olisi ollut ihan loistava ja tavallaan kertonutkin siitä hahmosta paljon enemmän."

Vaikka Simpsonien kääntäminen on Sarille työtä, ja moneen muuhun sarjaan verrattuna vielä melko haasteellista sellaista, tunnustautuu nainen sarjan suureksi faniksi.

"Sen kanssa jaksaa aina viihtyä. Ikinä ei ole sellaista fiilistä, että Simpsonit ei huvita."

Liite

Elina Korhosen pro gradu -työ Translation Strategies For Wordplay In The Simpsons (doc, englanniksi)

Teksti: Mikko. Julkaistu Simpsonit.orgissa 2.5.2009.